JOOSEPPI-SEDÄN MURHA 1919

Seppo Sokka: Jooseppi Sokan ryöstömurha aukeaa jälkipolville kesällä 2020

Sukututkimus on usein "neulan etsimistä heinäsuovasta". Suvun tutkimuksen kohokohta voi olla jonkun rikoksen löytyminen, parhaassa tapauksessa murhan. Kivennavalla selvittämättömiä tappoja, murhia ja katoamisia tapahtui vielä sisällissodan jälkeenkin runsaasti.

Aluksi minulla oli vain Tenhon kertomukset jälkipolvelle, kuinka venäläiset murhasivat 1919 Jooseppi-sedän 20-vuotiaana ja veivät ruumiin ja hevosen Rajajoen yli. Tenhon käsityksen mukaan murha ei koskaan selvinnyt. Vielä elossa olevat Tenhon serkut ja sisaret kertoivat samaa tarinaa.

Murhamysteeri vaivasi myös minun mieltäni. Ei ollut ruumista ja kertomukset herättivät kysymyksiä. Sisällissota oli jo päättynyt ja suomalaisia punikkeja siirtyi vapaaehtoisesti Venäjän puolelle. Joidenkin kohtalo ei koskaan selvinnyt. Niinpä aloin etsiä asiaan liittyvää materiaalia. Erityisesti kiinnostivat murhan motiivi ja murhan takana olevat salaiset asiat. Voisiko murhan motiivina olla vakoilu tai salakuljetus? Jospa murhaa ei ole tapahtunutkaan, vaan Jooseppi on siirtynyt Venäjälle elävänä?

Kivennavan seurakunnan rippikirjoista löytyi Joosepin kohdalta hyvin epäselvä merkintä, mistä suurennuslasillakaan ei saatu täysin selvää:

"Murhattu ampumalla... ruumiista ei tietoa. Tavattu veripilkkuja ja jälkiä taposta.." 

Toinen kiinnostusta herättävä lähtökohta oli Oiva Nykäsen muistelu Rajan pinnassa-kirjassa sivulla 291: "Meillä oli niitty Rajajoen varressa. Niitty kuului alun perin Tammiselän Sokkalaisille. Sokka halusi myydä sen...Kun olimme siellä niityllä heinänteossa lähellä joenrantaa, niin joen taakse tuli venäläisiä rajavartijoita, jotka osasivat suomea. "Miksei Sokka tule niitylle?" he kysyivät. Isä vastasi, ettei Sokka tule, koska on myynyt niityn hänelle. Hyvin osasivat puhua suomen kieltä ja näyttivät tuntevan hyvin suomenpuoleiset rajaseudun asukkaat sekä ulkonäöltään että nimiltään." Niitty vaihtoi omistajaa Joosepin katoamisen jälkeen. Tästä ei ilmene, ketä Sokkaa kaivattiin.

Kansallisarkiston digitaalisivuilta löytyi useammassa lehdessä maaliskuussa 1919 ollut uutinen "Salaperäinen ryöstömurha Kivennavalla". (Karjala 19.3.1919). Uutisessa viitataan sotilasviranomaisille tehtyyn ilmoitukseen. Vasta itsenäistyneen Suomen rajan valvonta oli sekavaa sekä Suomen että Venäjän puolella.

Suomen sotasurmat 1914-22 kertoo, että Jooseppi on murhattu rajalla 16.3.1919. Näillä tiedoilla lähdin Mikkelin Kansallisarkistoon etsimään tarkempia lisätietoja. Etsinnän tulos oli vain Joosepin isän Hiop Sokan salakuljetukseen liittyvä oikeudenkäynti vuodelta 1906.

Pyysin myös Helsingin Kansallisarkistoa selvittämään asiaa. Vastaus: "Etsittäessä tietokannoistamme ja luetteloistamme emme ole löytäneet tietoja Jooseppi Sokan ryöstömurhasta. Lehtijutussa viitataan sotilasviranomaisiin, mutta valitettavasti emme pysty sanomaan mihin sotilasviranomaiseen tässä tapauksessa viitataan."

Kesäkuussa 2020 katselin Olof Palmen murhan loppuselvitystä televisiosta. Pitkän raportoinnin ohella selailin toisella silmällä tabletilta vanhoja Karjala-lehtiä (30.12.1927) ja silmiini osui sattumalta uutinen 30.12. vuodelta 1927. Siinä kerrotaan, että murhaajan jäljille on vihdoin päästy ja asiaa on käsitelty useaan kertaan Kivennavan kihlakunnan välikäräjillä. Palmen murhatutkimuksista luovuttiin tuloksetta, mutta minun 100 vuotta vanha murhamysteeri sai samana päivän aivan uuden käänteen.

Näillä tiedoilla otin uudelleen yhteyttä Kansallisarkistoon, mistä tulikin heti vastaus: "Juttu on edennyt korkeimpaan oikeuteen ja asiakirjat löytyvät täällä Kansallisarkiston Helsingin toimipaikassa säilytettävästä Korkeimman oikeuden arkistosta. Korkeimman oikeuden päätös asiassa on vapaasti luettavissa Kansallisarkiston digitaaliarkistossa. https://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=26464340 "

Tilasin kaikkiaan 145 sivua käsittävän aineiston käyttööni. Murhamysteeri ja sen yksityiskohdat alkoivat kirkastua myös jälkipolville. Löytyi mielenkiintoisia yhteyksiä Etsivään keskuspoliisiin, mutta jäi vielä avoimia kysymyksiäkin.

Nyt minua alkoi kiinnostaa Joosepin valokuva. Olisiko hänessä samaa näköä kuin veljissään? Kukaan elossa oleva sukulainen ei tunnistanut Jooseppia valokuvista. Ennen oli tapana joskus kirjoittaa kuvan henkilötiedot kuvan taakse. Kuvat liimattiin tiukasti albumiin. Seuraaville sukupolville tämä oli ikävä temppu. Revimme monta Joosepiksi arveltua kuvaa irti, mutta liima oli tehokasta eikä nimeä löytynyt. Heinäkuun lopussa sain kuitenkin Hilkka Silventoiselta kuvan, joka oli löytynyt Joosepin Elsa-siskon perikunnan laatikosta. Kuvan takana lukee Joosep Sokka...

Kirjassa käydään läpi tapauksen kuulustelut ja eri oikeusasteiden käsittelyt.